Haudankaivaja arkistossa

Tässä on taas ehtinyt tapahtua niin kauheasti kaikenlaista. Edellisen proosakehitelmän jälkeen HYY iski kätensä tarjolla olleeseen suklaamousseen SYL:n liittokokouksen yhteydessä. Erityisesti osakunnat nuolevat näppejään vielä pitkään, nam!

Aloitin työt Kansallisarkiston sotavangit-projektissa maanantaina. Tutkimussihteeri latasi kouraan kasan saksankielistä Kriegsgefangene-juridiikkaa ja erilaisia hallinnollis-organisatorisia kuvioita Wehrmachtin Stalag-järjestelyistä (vulnus bombardarium capitis). Tämän jälkeen haettiin Valpo I:n kirjediaariston asiakirjoja v:lta 1940 seitsemän mappia hyllyyn selattavaksi ja seulottavaksi. Varsin haastavaa puuhaa siis, näin kylmiltään ja ilman venyttelyä. Otan kaiken vastaan luottamuksen osoituksena - työni ohjaaja ja lähin esihenkilö käy kaksi kertaa päivässä katsomassa, jos vielä vaikka hengittäisin. Deadlinea ei tosin ole, ajattelun vapaus on suuri. Tosin on vaikea ymmärtää näin kahden päivän tutustumisella, mikä on uutta tietoa fiksumpieni käytettäväksi ja mikä ei. Ja kun 1940 loppuu, niin vuosia riittää neljä eteenpäin. Tarkoittanee enemmän kuin neljä arkistometriä - ouh!

Puhdas lähdefetisistinen empiria antaa kuitenkin tyydytystä kaltaiselleni perverssille. Ja mikä parasta, tässähän pääsee tutkimaan salapoliisin työllä sitä, mitä salapoliisit itse ovat tehneet!
Taas yksi lapsuuden unelma täytettynä, rasti ruutuun (x). Samalla tajusin poliittisen poliisin henkilömappeja selatessani, että monet ystävistäni ovat n. 99%:n varmuudella mapitettuina tälläkin hetkellä - yksi heistä soitti juuri, kysellen HYY-asioista. Poliisi suosii nyt vihreää, jos vielä 60 vuotta sitten punainen oli "the real thing". Supo:n arkistoissa on toki 25 vuoden salassapitovelvollisuus - henkilökohtaiset tiedot ovat toki elävien henkilöiden kohdalta ulkopuolisten saavuttamattomissa.

Joka tapauksessa vihreän toiminnan historiaa voisi tarkkailla paremman puutteessa Supon Koijärvi-mapeista. Hämmästyn, jos niitä ei ole. Pässejähän ne olivat, jos eivät tajunneet ovella kolkuttelevan ydinvoimakritiikin olevan valtion etujen vastaista ja järjestäytyneen rikollisuuden muotoja noudattelevaa... 1990-luvun alun Greenpeace-seurantaa saa vielä odottaa nähtäväksi, mutta aion olla ensimmäisenä paikalla, kun hetki lyö. Tutkimuskenttää vavisuttava ja valtionpalkinnot putsaava monografiani "kansalaisyhteiskunnan isästä" tulee siis ulos joskus 2020:n tienoilla. Ennakkotilauksia ja -maksuja otan luonnollisesti vastaan jo nyt. Vapise Kauko Nieminen!