Maalaispoikien miesfantasiat

on otsikoksi ironinen. Käytän sitä silti, kun ihmiset tuntuvat olevan niin persoja piilomerkityksille ja olen lukenut Klaus Theweleitini riittävän hyvin kiusatakseni tyhmempiäni.

Torstai-iltana klo 18:00 Vanhan Ylioppilastalon valkoiseen saliin oli kutsuttu kattava otos pääkaupunkimme yliopiston opiskelijapoliittisesta spektristä. HYYn vuotuiseen juhlajumalanpalvelukseen Herran sanaa olivat saapuneen kuulemaan niin uskovaiset ja jumalaa pelkäävät kuin epäileväisetkin. Maallisen papiston kirkkoviinin oli tosin korvannut Belgiasta tuotu Hampus-pilsneri ja alttaritaulun virkaa toimittivat lähinnä salin puolella orvosti roikkuneet kuvat Kaivopihan Luojasta (SAFA). Kenttärovasti toivotti tyypilliseen tapaansa kaikki tervetulleiksi asettuen itse pöydän taakse kappalaisen viereen, pikku apureiden seuratessa kiltisti sivussa. Kirkonpenkeille asettuivat niin mäkitupalaiset, kylähullut ja trubaduuri kuin kylän pienen tehtaan palavasilmäinen sorvaajakin. Tilanne muistutti kaikessa lämpimyydessään Helvetistä tulleen Coca-cola-pukin vastaanottoa tavaratalon joulukuusen alla: pidä turpasi kiinni ja istu polvelle, niin saat avata firman lahjoja tonttujen kanssa.

Itse toimitus oli nopea ja vastasi kulultaan preussilaista kenttäjumalanpalvelusta. Kenttärovasti jakoi taivaallisen ilmoituksen kirjallisena, pidempiä saarnoja oli turha odottaa. Protestanteille aikakin on rahaa ja kaikki tiesivät mistä oli kyse. Mistäkö? No, oli tapahtunut niinä päivinä, että kuormastossa mukana kulkeneet rengit ja piiat, alikorpraalit ja vuokrattavat naiset olivat olleet tavallista tuhmempia. Hyh-hyh ja soo-soo. Esimerkiksi piispan kengille oli kuulemma roiskutettu sadonkorjuujuhlassa rapaa, jota kukaan palkollisista ei ollut käynyt heti nuolemassa pois. Piiskaa oli kuulemma vilauteltu pitkin syksyä, mutta pikku pyllyä ei vain oltu paljastettu. Lasten annettiin kyllä ymmärtää, että antautuminen isälliseen taputteluun olisi voinut muuttaa tilannetta, mutta päät tuntuivat olevan umpiluuta ja suusta tulevan puutaheinää. Niin, ja täytyy nyt jeesuksenkristuksen totena mainita, että pyhien yhteyteen ei haluttu ketään aktiivisesti työväentalolla käyvää.

Pappisseminaariin päätettiin nimittäin ottaa tänä vuonna vain niitä, jotka osaavat virsikirjan jo valmiiksi ulkoa. Väärinlaulamisen riski väheni merkittävästi, vaikka kuoron ääniala kapenikin. Sinänsä on kyllä ihan jänskää, että ensi vuoden yhdeksästä baritonista neljä on naisia. Kukaan ei ole tosin selittänyt miten se on mahdollista, näin vain on. Luoja siunaa monomaanikkojaan - ihmeiden aika ei ole ohi. Halelu-Jáh! Preist Jahwe! Enkä mitenkään suostu uskomaan, etteikö HYY olisi lähempänä taivasta kuin DDR:aa.

Vanhalla soi Popeda. Kenttärovasti ja turpeahuulinen kappalainen huuhtelivat Hampuksen tuulensuojaan Pate Mustajärven tulkitessa "Delilahia".
- Tulkitsenko nyt niin, että me olemme voittaneet?
- Kyllä. Meidän hölmöt eivät ikinä tajua, että niitä vietiin kuin Ilomantsin ukon mätää kukkoa.

Samanaikaisesti altalouhitun Perunatorin toisella puolella sorvaaja kirota pärskäytti: "Nyt, perkele, porvarit tempun teki! Kyllä s'on niin'ttä punaisen viivan veän ensi kerralla."
"Vaikene", sihahti piikatyttö silminnähden hermostuneena tilanteesta. Ilta kylmeni, ihmisten askeleet kaikuivat talon seinästä ja Osuuskaupan palkituista valomainoksista. Jostain alakäytävän suunnalta kuului vain kylähullun nauru, joka sekottui välillä käsittämättömään mölinään: "Oppositioon, lal-lal-lal, äiti mä haluun maitoo - lalala-positioon..." He katsoivat toisiaan silmiin ja sitoivat huivit tiukemmin kaulaansa. He tiesivät, että aika oli tullut - aika tehdä historiaa. Murrosten vaihe. "Coole kids trägen Palituch", huikkasi joku pimeästä. "Joo, seurakuntavaaleissa tavataan!"


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalit toimitetaan seurakunnissa 12. ja 13. marraskuuta 2006. Käytä sydäntä, se tekee hyvää.